Suomalaisen musiikin juhlaa 8.12.2023

JEAN SIBELIUS

Jean Sibeliuksen (1865–1957) ihailija, tukija ja sittemmin myös hyvä ystävä, vapaaherra Axel Carpelan oli lähestynyt Sibeliusta nimimerkin X turvin ja ehdottanut tälle sävellysohjelmaa. Hiukan myöhemmin, edelleen nimimerkin turvin, hän suositteli lämpimästi Sibeliusta matkustamaan Italiaan, ”maahan jossa oppii cantabilen, sopusuhdan ja harmonian, plastiikan ja viivojen symmetrian, maahan missä kaikki on kaunista – rumakin”. Vähän myöhemmin Carpelan paljasti henkilöllisyytensä ja ilmoitti, että hän oli saanut matkalle rahoitusta. Tämän rahan turvin Sibelius matkasi perheineen Italiaan lokakuun lopulla vuonna 1900. Perhe asusti Rapallon kylässä, ja kylän läheltä Sibelius vuokrasi itselleen vuoristohuvilan, jossa hän työskenteli.

Vuoristohuvilassaan Sibelius suunnitteli Don Juan -teemaista neliosaista sinfonista runoelmaa. Paperille hän oli kirjoittanut, kuinka tuntematon saapuu Don Juanin hämärään linnaan, eikä vieras vastaa kysyttäessä, kuka hän on. Tulija pysyy totisena, vaikka Don Juan yrittää huvittaa tätä. Vihdoin vieras avaa suunsa ja alkaa laulaa. Silloin Don Juanille selviää vieraan olevan kuolema. Paperin toiselle puolelle Sibelius on luonnostellut teeman, josta tuli sittemmin toisen sinfonian toisen osan pääteema fagotilla soitettuna. Toiselle luonnoslehdelle Sibelius kirjoitti suunnitellun teoksen otsikoksi ’Juhla’.

Rapallossa perheen Ruth-tytär sairastui lavantautiin – tautiin, johon perheen kuopus Kirsti oli vuotta aiemmin menehtynyt. Sibelius oli äärimmäisen hermostunut tilanteesta. Lisäksi häntä painoivat ainaiset rahahuolet, mutta myös ahdas asuminen Rapallossa sekä päivittäinen 

kulkeminen vuoristohuvilaan työskentelemään häiritsivät säveltäjän mielenrauhaa ja keskittymiskykyä. Eräänä päivänä, kesken työpäivän, Sibelius sai tarpeekseen vallitsevasta tilanteesta, pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa, jätti koko Rapallon kylän ja perheensä – ja siten Ainonsa yksin hoitamaan kuolemansairasta lastaan vieraassa maassa – ja suuntasi matkansa kohti Roomaa. Lähtiessään hän toimitti Ainolle vähän rahaa. Roomassa alkoi elämä taas voittaa, ja viivyttyään ikuisessa kaupungissa liki kaksi viikkoa Sibelius haki Rapallosta perheensä – Ruth oli parantunut – ja suuntasi Firenzeen.

Firenzessä, Danten kaupungissa, Sibeliuksen mielessä pyöri Jumalainen näytelmä. Samalta nuottilehdeltä Dante-viittausten kanssa löytyy toiseen sinfoniaan niin ikään toisen osan keskeiseksi teemaksi päätynyt aihe, jonka otsikoksi Sibelius oli kirjoittanut ’Christus’. Näyttää siltä, että Italiassa ollessaan Sibelius on pohtinut elämän ja kuoleman kysymyksiä. Toisen sinfonian syntyvaiheista ei sen enempää juurikaan tiedetä. Varmaa kuitenkin on, että edellä mainitut kirjalliset aiheet ovat toimineet Sibeliukselle innoituksen lähteinä, mutta varsinaista ohjelmallisuutta niistä on turha toiseen sinfoniaan hakea.

Toinen sinfonia esitettiin Sibeliuksen sävellyskonsertissa, loppuun-myydyssä yliopiston juhlasalissa, 8.3.1901. Konsertti uusittiin vielä kolme kertaa reilun viikon aikana, joka kerta täysille saleille. Sinfonia sai loistavat arvostelut. Teos sai kuitenkin ohjelmallisen sisältönsä aivan muualta kuin vanhasta espanjalaisesta legendasta tai Dante Alighierin merkkiteoksesta, joita Sibelius oli mielessään pyöritellyt sinfonian ollessa vasta alullaan. Nimittäin kapellimestari ja säveltäjä Robert Kajanus kajautti ilmoille sanat, jotka ohjasivat teoksen tulkintaa pitkään, vaikka Sibelius itse sanoutuikin irti sinfonian ohjelmallisesta sisällöstä. Suomen itsenäisyystaistelua henkivästä Kajanuksen näkemyksestä sai alkunsa käsitys, että toinen sinfonia kuvaisi Suomen taistelua vapaudesta. Ajankohta tulkinnalle oli erittäin otollinen, sillä venäläistämistoimet olivat voimistuneet: kenraali-kuvernööri Nikolai Bobrikovin viimeisimpänä määräyksenä oli hajottaa Suomen sotavoimat ja sulauttaaa ne Venäjän armeijaan. Suomalaiset olivat kuohuksissaan. Kaikesta huolimatta Sibelius itse totesi yksiselitteisesti: ”Minun mielestäni musiikki alkaa siitä, mihin sanat loppuvat.” Kuitenkin vielä 1940-luvulla säveltäjä ja musiikkitieteilijä Ilmari Krohn antoi sinfonialle nimen ’Suomen vapaustaistelu’ ja nimesi sen neljä osaa vahvasti patrioottisesti värittynein ohjelmallisin nimin. Lisäksi hän kuvasi tarkasti jopa yksittäist sävelaiheet esimerkiksi ’herätyshuuto-’, ’hyökkäys-’, ’piiska-’ 

ja ’uhmamotiiveiksi’ ja nimesi niitä myös varsin runollisesti (esim. ’Äiti Suomi pitää yöllistä vahtia’). Kapellimestari Osmo Vänskän ajatuksia mukaillen voisin sanoa, että vaikka teos onkin tahtomattan kytkeytynyt Suomen itsenäisyystaisteluun, kertoo se pikemminkin yksittäisen ihmisen kamppailuista, kriiseitä ja elämän käännekohdista. Siksi se on niin koskettava universaalisti.

Teosesittelyt: Katri Vesimäki